Vihreä pyyhe valkoisten joukossa. Vihreä muki valkoisten joukossa. Vihreä ponnari valkoisten joukossa. Huomaan, että alan kotiutua. En pidä väreistä tai rakasta niitä vaan silmään pistävät taivaallisen ihastuttavat väriyhdistelmät jotka on kuin tarkoituksella luotu juuri sellaisiksi eikä siitä puutu enää mikään. Ne värit siis täydentävät toisiaan, korostavat toisiaan, hylkyvät toisiaan ja rajaavat toisiaan.
Tämä koti on valitettavasti väliaikainen ja jäljellä vain pari viikkoa ja sitten takaisin yli 400km päähän. Nyt minusta tuntuu, että haluan jäädä tänne loppu iäkseni. Upea paikka, mutta on täälläkin ne omat huonot puolensa. Jokaisella kodilla, kaupunginosalla, kylällä, naapurustolla on omat ärsyttävätkin piirteensä, mutta niihin tottuu ja ne tulevat osaksi elämää ja niitäkin alkaa rakastamaan niin, että pois lähtiessä kaipaakin huonoja puolia enemmän kuin hyviä. Täältä lähtiessäni tunne on varmasti haikea ja lupaan palata takaisin mahdollisimman pian, mutta kumminkin takaisin pääsyssä kestää liian kauan ja jokin ehtii muuttua täällä tai sitten en muista kaikkea mikä pitäisi olla itsestään selvää ja ihailtavan ainutlaatuista. Tietenkin nyt ikävöin "entistä elämääni" ja siihen liittyviä tunteita, tilanteita, henkilöitä, paikkoja ja tekemisiä. Silti olen varma, että olen muuttunut ja vielä ihan hyvään suuntaan, olen aikuistunut varmaan puolen metrin verran. Toisin sanoen kotiin, omaan kotiin palaaminen on karmiva ajatus, koska pelkään paluuta normaaliin, jo tuttuun arkeen. Mutta onhan täällä opittu myös läjäpäin pahuuksia ja kaiken sortin kamalia tapoja ja tottumuksia. Nekin ovat tulleet minuun kuin jäädäkseen.. En tiedä sitten pitäisikö sanoa onneksi vai valitettavasti!
Ei silti vielä mitään hätää! Vielä pari viikkoa työssäoppimista jäljellä ;)